Suomen Sairaanhoitajat ry:n alueyhdistykset

Kun Suomen sairaanhoitajatarliitto ry perustettiin vuonna 1925, yksi sen tavoitteista oli saada valtakunnallista toimintaa koko Suomen alueella. Heti toiminnan käynnistyttyä perustettiin useita paikallisyhdistyksiä eri puolille Suomea. Paikallisyhdistysten tehtävät lisääntyivät ja muuttuivat ajan kuluessa. Useita uusia paikallisyhdistyksiä perustettiin sodan jälkeen vuonna 1945. Suomen Sairaanhoitajat ry:n alueyhdistykset ovat itsenäisiä yhdistyksiä, joilla jokaisella on oma värikäs historiansa.

Vuodet 1925–1939, Suomen sairaanhoitajatarliiton paikallisyhdistystoiminta käynnistyy

Vuoden 1925 alussa perustettiin paikallisyhdistykset Viipuriin, Tampereelle, Turkuun, Satakuntaan, Mikkeliin ja Kuopioon. Oulun ja sen seudun paikallisyhdistys perustettiin vuonna 1935. Paikallisissa yhdistyksissä toimi alueillaan tunnettuja, aktiivisia ja vahvoja ylihoitajia, sairaanhoitajia ja terveyssisaria sekä sairaanhoidon opettajia.

Liiton perustamisesta alkaen vuoteen 1945 kaikki jäsenet olivat henkilöjäseninä Sairaanhoitajatarliitossa ja kaikilla jäsenillä oli oikeus osallistua liiton vuosikokoukseen. Osallistujia olikin aina runsaasti myös pääkaupungin ulkopuolelta. Paikallisyhdistykset järjestivät ompeluseuroja, arpajaisia, myyjäisiä, iltamia ja konsertteja, jotka kaikki olivat tärkeitä yhteisöllisiä tapahtumia ja tuottivat rahaa paikallisen yhdistyksen ja liiton talouteen.

Sota-aika vuosina 1939–1945 oli järjestötyössä hiljaista aikaa. "Yleinen mielipide paikallisyhdistyksissä oli, ettei nykyisenä ajankohtana voitu ryhtyä ajamaan ammattikunnan etuja, vaan kaikkien oli tehtävä parhaansa koko maan jälleenrakentamisen hyväksi” Edellinen lause on suora lainaus Sairaanhoitajatarliiton vuosikertomuksesta vuodelta 1940. Kokouksia kuitenkin pidettiin sodankin aikana, myös muualla kuin Helsingissä.

Uusia paikallisyhdistyksiä perustetaan. Paikallisyhdistyksistä tulee liiton jäseniä ja henkilöjäsenistä tulee paikallisyhdistysten jäseniä.

Liitto järjesti vuosittain koulutuksia paikallisyhdistysten toimijoille. Useimmiten Helsinkiin kutsuttiin puheenjohtajat, mutta tarpeen mukaan myös muita toimijoita. Sihteerit olivat tärkeä ryhmä.

Sodan loputtua vuonna 1945 käynnistyi liiton toiminta taas toden teolla. Jo ennen sotaa suunnitteilla ollut liiton organisaation sääntömuutos käynnistettiin. Sääntöuudistuksessa Sairaanhoitajaliiton jäseniksi tulivat itsenäiset Sairaanhoitajaliiton paikallisyhdistykset. Päätösvalta liitossa tuli paikallisyhdistysten valitsemille vuosi- ja liittokokousedustajille. Jäsenet luetteloitiin paikallisyhdistyksen jäseniksi ja kokousedustajien määrä riippui paikallisen yhdistyksen jäsenmäärästä.

Sairaalakanttiinit tukemaan toiminnan taloutta

Paikallisyhdistysten talouden perustana oli uutena toimintana aloitettu sairaalapalvelutoiminta. Se tarkoitti sairaalassa oleville potilaille annettavia palveluja ja apua, esim. päivittäis- ja ruokatarpeiden hankkimista. Toiminnasta kertyneet tulot jaettiin tasan keskushallituksen ja paikallisyhdistysten kesken. Keskushallitus velvoitti paikallisyhdistyksiä kartoittamaan oman alueensa kaikki mahdolliset uudetkin sairaalat, joissa sairaalapalvelua voitaisiin järjestää. Sairaalapalveluiden kokonaisuuden hallinnointi oli vaativa tehtävä ja jopa liiton puheenjohtaja Kyllikki Pohjalan mukaan sairaalapalvelua johtamaan ja ohjaamaan tarvittaisiin naisekonomi! Sairaalapalvelutoiminnasta kehittyi ajan kuluessa lähes kaikissa keskussairaaloissa toimivat sairaalakanttiinit, joista saatu tuotto oli merkittävä.

Uudet paikallisyhdistykset

Vuonna 1945 aiemmin perustetut seitsemän paikallisyhdistystä nimettiin uudelleen:

Turun paikallisyhdistys > Varsinais-Suomen paikallisyhdistys
Tampereen paikallisyhdistys > Pohjois-Hämeen paikallisyhdistys
Porin paikallisyhdistys > Satakunnan paikallisyhdistys
Oulun paikallisyhdistys > Pohjois-Pohjanmaan paikallisyhdistys
Kuopion paikallisyhdistys > Pohjois-Savon paikallisyhdistys
Viipurin paikallisyhdistys > Kymen paikallisyhdistys.
Mikkelin paikallisyhdistys > Keski-Suomen paikallisyhdistys

Tehtävien lisääntyessä syntyi tarve saada lisää yhdistyksiä ja seitsemän uutta paikallisyhdistystä, Uudenmaan, Etelä-Hämeen, Etelä-Pohjanmaan, Kainuun, Pohjois-Karjalan, Etelä-Savon ja Lapin paikallisyhdistykset aloittivat toimintansa vuonna 1945. Paikallisyhdistysten rajat eivät noudattaneet lääninjakoa, vaan ne määriteltiin kuntakohtaisesti erillisessä vuoden 1945 kokousliitteessä. Liiton kokouksia järjestettiin eri puolilla Suomea, jolloin samalla kokouksen järjestäjät pystyivät esittelemään oman paikallisyhdistyksensä toimintaa.

Vuonna 1945 liitto järjesti vuosikokouksen yhteyteen paikallisyhdistyksen sihteereille koulutuspäivät, jossa heidät perehdytettiin uusiin tehtäviin. Liiton keskushallitus halusi paikallisen toiminnan olevan yhtenäistä koko valtakunnan alueella. Se ohjeisti paikallisyhdistyksiä keskustelemaan aina keskushallituksen kanssa ennen kuin itsenäisesti lähettävät kirjelmiä keskusvirastoihin, liittyvät järjestöihin tai tekevät omia päätöksiään tärkeistä kysymyksistä. Samalla toivottiin, että paikallisyhdistykset seuraavat alueensa sanomalehtien kirjoittelua sairaanhoitajien ammattiasioista. Paikallislehtien artikkeleiden lehtileikkeet pyydettiin toimittamaan keskushallitukselle.

Paikallisyhdistysten talouden perusta oli jäsenmaksutuloista jaettu osuus. Esimerkkinä osuuden suuruusluokasta näkyy vuoden 1945 tiedoissa; jäsenten jäsenmaksun ollessa 300 mk vuodessa, paikallisyhdistys sai siitä 50 mk. Vuonna 1950 jäsenmaksuksi tuli 500 mk, josta paikallisyhdistyksen osuus oli 100 mk.

Keskushallitus halusi edelleen lisätä paikallisyhdistysten vastuuta toiminnasta. Vuonna 1950 asetettiin paikallisyhdistyksiin opintotoimikunnat, jotka olivat liiton opintotoimikunnan alaisia. Vuosi 1951 oli erityinen ns. opintovuosi, jolloin järjestettiin sekä valtakunnallisia että maakunnallisia opintopäiviä. Osallistujina oli runsaasti sairaanhoitajia sekä muutakin yleisöä, koska esitysten aiheet koskivat yleistä terveysneuvontaakin.

Vuonna 1955 tuli jälleen iso muutos paikallisyhdistysten toimintaan, kun keskushallitus teki päätöksen liiton huoltotoiminnan siirtämisestä paikallisyhdistysten tehtäväksi sitä varten laaditun ohjesäännön mukaisesti. Jäsenillä oli mahdollisuus hakea huoltorahastosta taloudellista avustusta sairauden, työttömyyden tms. syyn vuoksi. Huoltorahastoon varoja tuli Joulukynttilät-lehdestä, liiton jäsenten huoltoapukeräyksestä, yhdestä testamentista sekä yksittäisistä lahjoituksista. Huoltorahaston kassaan kertyi riittävä määrä varoja, josta avustuksia voitiin jakaa.

Koska paikallisyhdistysten tehtävät lisääntyivät, useissa yhdistyksissä tuli ajankohtaiseksi miettiä mm. oman huoneiston tarpeellisuutta ja mahdollisesti osapäiväsihteerin palkkaamista. Talous oli tiukalla ja osallistumiskustannukset liittokokouksiin matkoineen ja yöpymisineen olivat suuria. Monet yhdistykset olivat joutuneet ottamaan lainaa pystyäkseen lähettämään edustajansa kokouksiin.

Suomi on iso maa ja paikallisyhdistysten alueet olivat laajoja, niinpä jälleen perustettiin uusia paikallisia yhdistyksiä jakamaan työmäärää. Itä-Hämeen paikallisyhdistys perustettiin vuonna 1957, Itä-Savon paikallisyhdistys 1950-luvun lopulla, Saimaan paikallisyhdistys vuonna 1961 ja ruotsinkielisen sairaanhoitajayhdistyksen perustama ruotsinkielisten alueiden paikallisyhdistys (Distriktsförening för svenskfinland) vuonna 1966.

Opiskelijatyönsihteerit aloittivat vuonna 1966 työnsä paikallisyhdistyksissä. Se mahdollisti paremman paneutumisen opiskelijoiden ja opiskeluun liittyviin asioihin.

Alueyhdistykset olivat ajoittain myös vahvistuksena liiton toiminnassa, kuten vuosina 1964 ja 1965, kun Uudenmaan paikallisyhdistys vastasi Sairaanhoitajapäivien järjestelyistä.

Vuodet 1970–1982, Piiriyhdistykset ja alueelliset ammattiosastot saivat tärkeän ja vaativan roolin sairaanhoitajien etujen ajajina ja valvojina!

1970-luvulla Sairaanhoitajaliitosta kehittyi todellinen iso ammattiliitto. Vuonna 1973 Sairaanhoitajaliitolle ja paikallisyhdistyksille sekä uusille alueellisille ammattiosastoille hyväksyttiin uudet säännöt. Niillä määriteltiin uudelleen liittokokousedustajien määrä ja valintaperusteet. Paikallisyhdistysten nimet muuttuivat sairaanhoitajayhdistyksiksi ja myöhemmin vuonna 1975 piiriyhdistyksiksi, kun sairaanhoitajayhdistykset lakkautettiin ja niiden toiminta-alueille perustettiin piiriyhdistykset. Piiriyhdistyksiä oli 18 vuonna 1973. Piiriyhdistysten tehtäväksi tuli mm. valvoa ja ohjata ammattiosastojen toimintaa omalla alueellaan. Piiriyhdistykset tekivät liitolle esitykset virka-, työ- ja palkkaehtojen parantamiseksi, joista taas liitto neuvotteli työmarkkinajärjestön kanssa. Ammattiosastojen tehtäväksi tuli toimia alueensa sairaanhoitajien ammatillisena etujärjestönä ja seurata virka-, työ- ja palkkaehtojen noudattamista työpaikoilla.

Jäseniin pidettiin yhteyttä jäsenyhdistysten, yhdysjäsenten ja luottamusmiesten avulla sekä julkaisemalla yhdysjäsenkirjettä nimeltä Punakulma. Siitä kehittyi vuonna 1972 "TEHY tiedottaa" -tiedotuslehti, jota jaettiin yhdysjäsenille ja luottamusmiehille ja jäsenyhdistysten toiminnassa oleville henkilöille. Tehy-nimi oli yhteistyötä tekevien järjestöjen käytössä siis jo ennen varsinaisen Tehy ry:n perustamista (vuonna 1982). Työpaikoilla toimivat yhdysjäsenet oli tunnistettu tärkeiksi yhdyslinkeiksi yhdistyksen ja sairaanhoitajien välillä. Yhdysjäsenhankintaa tehtiin työpaikoilla määrätietoisesti.

Piiriyhdistyksiin perustettiin vuonna 1975 työstä poissaolevien - ja eläkeläisten jaostot, samoin useissa piiriyhdistyksissä toimi erikoisalojen jaostoja mm. laboratorio- ja radiologiasairaanhoitajille sekä leikkaussali-, sisätautien, kirurgian, psykiatrian- ja hallinnon alan jaostoja. Laboratoroissa ja röntgenosastoilla työskenteli paljon henkilöstöä, jotka olivat koulutukseltaan sairaanhoitajia, siksi heille oli perustettu omia jaostoja.

Liittokokouksen päätöksellä vuonna 1976 haluttiin kehittää piiriorganisaatiota liiton toimintaa ja jäsenten vaikutusmahdollisuuksia edistävällä tavalla, mutta ei kuitenkaan piiriorganisaatiota hajottamalla. Yhdistysten alueellisia rajoja muutettiin tarkoituksenmukaisiksi alueellisten olosuhteiden mukaan. Vuonna 1981 Suomen Sairaanhoitajaliitossa oli 15 piiriyhdistystä ja ruotsinkielisille perustettu oma valtakunnallinen yhdistys. Piiriyhdistysten määrä oli pienentynyt kahdella, kun Keski-Suomi ja Mikkeli olivat yhdistyneet 1970- ja 80-luvun vaihteessa ja Itä-Savon piiriyhdistys oli lakkautunut. Sen alueella olleet paikkakunnat liittyivät läheisiin piiriyhdistyksiin. Vuonna 1981 piiriyhdistyksinä toimivat Uusimaa, Varsinais-Suomi, Satakunta, Etelä-Häme, Pohjois-Häme, Kymi, Keski-Suomi, Pohjois-Savo, Etelä-Pohjanmaa, Pohjois-Pohjanmaa, Pohjois-Karjala, Kainuu, Lappi, Itä-Häme (myöhemmin nimeksi tuli Päijät-Häme) ja Saimaa. Muista piiriyhdistyksistä poiketen kuudestoista yhdistys oli ruotsinkielisiä jäseniä edustanut valtakunnallinen yhdistys Sjuksköterskeförening i Finland, jolla oli myös omia ammattiosastoja ja joka valmisteli oman ruotsalaisseutujen piiriyhdistyksen perustamista. Kaikissa piiriyhdistyksissä oli yhteensä 320 ammattiosastoa. Ammattiosastoissa toimi yli 600 luottamus- ja varaluottamusmiestä, joista suurin osa oli koulutettu tehtävään TVK:n peruskursseilla. TVK oli Toimihenkilö- ja virkamiesjärjestöjen keskusliitto, jonka jäsen Suomen Sairaanhoitajaliitto oli.

Vuodet 1982–2025, Tehyn toiminnan käynnistyminen vuonna 1982 toi ison muutoksen paikallisyhdistysten rooliin ja tulevaan toimintaan

Tehyn perustamisen jälkeen vuonna 1982, myös piiriyhdistysten säännöt menivät uusiksi. Uusien liiton sääntöjen mukaan Sairaanhoitajaliiton jäseninä olivat rekisteröidyt yhdistykset, joiden päättävinä eliminä toimivat yhdistyksen kokous ja hallitus. Sairaanhoitajayhdistysten jäseniksi voivat liittyä ansiotyössä olevat sairaanhoitajat, jotka ovat Tehyn ammattiosaston jäseniä. Lisäksi yhdistyksen jäseninä voivat olla sairaanhoitajan tutkinnon suorittaneet, jotka ovat poissa ansiotyöstä tai toimivat itsenäisinä ammatinharjoittajina tai yrittäjinä.

Tehyn perustamisen yhteydessä liiton henkilöstön lisäksi kaikki piiriyhdistysten työntekijät siirtyivät Tehyn palvelukseen. Piiriyhdistyksillä oli omia toimitiloja ja käyttöomaisuutta, jonka käytöstä, käyttökorvauksesta tai luovuttamisesta piti erikseen neuvotella jokaisen piiriyhdistyksen kanssa. Piiriyhdistykset toimivatkin eri tavoin, mm. omaisuutensa luovuttamisessa Tehylle. Piirien nimet ja rajat säilyivät ennallaan ja Tehy noudatti samoja rajoja oman toimintansa organisoimisessa. Suomen Sairaanhoitajaliiton ruotsalaisseutujen piiriyhdistykseen (Distriktsföreningen svenskfinland rf) voivat ruotsinkieliset jäsenet kuulua maantieteellisistä tai Tehyn ammattiosastosta riippumatta. Jos jäsen erosi Tehyn ammattiosastosta erosi hän samalla myös Sairaanhoitajaliitosta. Sairaanhoitajaliiton omistamien Punkaharjun lomaosakkeiden tuotto annettiin käytettäväksi piiriyhdistysten lomatoimintaan.

Jo Tehyn perustamisen viime vaiheissa oli käynyt selväksi, että valtakunnalliset palkkaneuvottelut eivät hyvistä yrityksistä huolimatta vaikuttaneet etenevän ilman lakkoa. Keväällä 1983 Tehyn lakko kesti lähes kuukauden ja se hidasti piiriyhdistysten toiminnan kehittämistä.

Piiriyhdistysten vakiintuneina toimintoina olivat opinto- ja koulutuspäivät sekä muut jäsenillat ja jäsentapaamiset. Useat piiriyhdistykset järjestivät opintopäiviä, joiden taloudellisena taustaturvaajana Sairaanhoitajaliitto toimi. Omien opintopäivien järjestäminen oli useimmiten myös taloudellisesti tuottavaa. Esimerkiksi Keski-Suomien piiriyhdistys järjesti ensimmäiset "Hyvän hoidon päivät" syksyllä 1987. Sen jälkeen päivät pidettiin kahden vuoden välein. Koulutuksissa oli aina paljon osallistujia.

Vuonna 1992 Sairaanhoitajaliiton sääntömuutoksen mukaisesti piiriyhdistysten edustajat liittokokoukseen valitaan neljäksi vuodeksi. Samoin useassa piiriyhdistyksessä puheenjohtajan ja hallituksen kausi muuttui nelivuotiseksi. Sairaanhoitajaksi opiskelevien lisäksi myös terveydenhoitajaksi ja kätilöiksi opiskelevat voivat liittyä piiriyhdistyksen jäseniksi. Opiskelijoiden jäsenyys oli silloin maksutonta.

Kansainvälinen sairaanhoitajan päivä

Vuonna 1986 ICN:n ohjeiden mukaisesti 12. toukokuuta, Florence Nightingalen syntymäpäivää, alettiin viettämään Kansainvälisenä sairaanhoitajan päivänä. Päivän teemaehdotus ja siihen liittyvä englanninkielinen taustamateriaali tuli ICN:ltä. Vastuu teemapäivän tilaisuuksien järjestämisestä tuli pääasiassa piiriyhdistyksille. Aluksi muutama yhdistys ja myöhemmin lähes kaikki piiriyhdistykset järjestivät luentoja tai muita tapahtumia kansainvälisen tai ajankohtaisen kansallisen teeman mukaisesti. Vuonna 2000 Keski-Suomen piiriyhdistys järjesti valtakunnallisen tapahtuman, jolloin osallistujiksi kutsuttiin muitakin kuin oman yhdistyksen jäseniä. Jyväskylässä erikoispäivänäytöksenä järjestettyä Pikkusisar-elokuvaa oli katsomassa noin 150 jäsentä useammasta piiriyhdistyksestä. Elokuvan ohjaaja Taru Mäkelä oli elokuvan jälkeen kahvitilaisuudessa haastateltavana ja kertomassa ohjaustyöstään. Vuonna 2001 Etelä-Hämeen piiriyhdistys järjesti valtakunnallisen tapahtuman. Silloin päivän teemana oli Sairaanhoitaja aina lähelläsi - yhdessä väkivaltaa vastaan. Sairaanhoitajien ja opiskelijoiden kulkue banderolleineen kulki Hämeenlinnan kaupungin halki. Vuonna 2002 Lapin piiriyhdistys vastasi valtakunnallisesta tapahtumasta. Vuosien kuluessa päivän viettoon panostettiin monin eri tavoin aktivoiden jäsenistöä tulemaan mukaan. Vuonna 2006 päivän teemana oli potilasturvallisuus. Teeman aiheesta liitto järjesti yhdyshenkilöille koulutus- ja keskustelutilaisuuden. Tiedon lisäksi päivän viettoon oli valmistettu teeman mukaista oheismateriaalia, laastareita ja esitteitä.

Vuosina 2017 ja 2018 liitto ja alueyhdistykset kutsuivat kansanedustajat tutustumaan omien alueidensa terveydenhuollon yksiköihin. Ilahduttavan moni eri puolueiden edustaja pääsi paikallisten sairaanhoitajien mukana tutustumaan sairaanhoitajan työhön ihan oikeassa työympäristössä. 2020-luvulla päivän vietto muuttuikin jo kokonaisen viikon kestäväksi, jolloin tilaisuuksia ja tapahtumia voitiin järjestää alueyhdistyksissäkin joustavasti varsinaisen merkkipäivän, 12.5. -päivän ympärillä. Vuodesta 2023 alkaen päätapahtumasta on vastannut Suomen Sairaanhoitajat. Silloin pyydettiin jäseniä hakemaan Vuoden työyhteisö -tunnustusta työpaikalle, jossa sairaanhoitajilla on hyvä olla. Suomen Sairaanhoitajien raati valitsi hakemukset. Voittajatyöyhteisö sai tuntuvan rahallisen tunnustuksen. Lisäksi muita hyviä työyhteisöjä palkittiin pienemmällä rahasummalla ja erityismaininta -tunnustuksilla. Palkintojen saaminen edellytti, että rahalliset tunnustukset ohjataan työhyvinvoinnin edistämiseen ja ammatillisen osaamisen kehittämiseen. Palkintojen saajat kutsuttiin Suomen Sairaanhoitajien toimistolle Helsinkiin palkintojenjakotilaisuuteen. Alueyhdistykset jatkavat edelleen omien tapahtumien, tempausten ja tilaisuuksien järjestämistä.

Sairaanhoitajan eettiset ohjeet ja kollegiaalisuusohjeet

Sairaanhoitajaliiton valtuusto hyväksyi Sairaanhoitajan eettiset ohjeet kokouksessaan 28.9.1996. Ohjeiden laatimisesta oli ollut päävastuu liiton asettamalla eettisellä työryhmällä. Eettiset ohjeet julkaistiin pienenä kirjasena ja niistä otettiin aluksi 10 000 kpl painos. Ohjeita jaettiin mm. piiriyhdistysten valmistuvien opiskelijoiden merkkienjakotilaisuuksissa ja muissa jäsentapahtumissa. Vuosien kuluessa Eettiset ohjeet -kirjasta on jaettu arviolta useita kymmeniä tuhansia liiton ja alueyhdistysten tilaisuuksissa sekä opiskelijoiden valmistumisjuhlissa. Eettiset ohjeet päivitettiin vuonna 2021.

Suomen Sairaanhoitajat julkaisi kollegiaalisuusohjeet Sairaanhoitajapäivillä 2014. Idea niiden laatimiseen oli tullut jäsenistöltä. Ohjeet pohjautuvat aiheeseen liittyvään systemaattinen kirjallisuuskatsaukseen. Kollegiaalisuusasiantuntijapaneeli on ne hyväksynyt.

Esimerkkejä aloitteista

Piiriyhdistyksillä on mahdollisuus vaikuttaa liiton päätöksentekoon jättämällä aloitteita liiton vuosikokouksen käsiteltäväksi. Usein aloitteiden aiheet liittyivät kulloinkin tekeillä olevien liiton ja paikallisyhdistysten sääntömuutosten sisältöihin ja sanamuotoihin. Aloitteita on jätetty vuosittain vaihteleva määrä, esimerkiksi vuonna 1992 niitä oli kolme, joista yksi koski Tehyn maksamaa jäsenmaksupalautetta liitolle ja sen kautta vuosimaksua myös piiriyhdistyksille. Palaute koettiin liian vähäiseksi ja se aiheutti tyytymättömyyttä Tehyä kohtaan. Myöhemmin syksyllä piiriyhdistysten neuvottelupäivillä vuonna 1992 pohdittiin jopa edunvalvonnan palauttamista takaisin Sairaanhoitajaliittoon. Keskushallitus halusi selkeyttää näkemystä haasteellisesta aiheesta ja piiriyhdistysten tehtäväksi jäi järjestää asiasta paikallisia keskustelutilaisuuksia. Keskushallitus pyysi kirjalliset tulokset keskusteluista, osallistujamääristä ja muista aiheeseen liittyvistä sovittuun päivämäärään mennessä. Lopputuloksena oli, että liitto järjesti Tehyn kanssa keskustelutilaisuuden jäsenmaksupalautteen määrästä ja sen perusteista. Sisäinen keskustelu edunvalvonnan palauttamisesta takaisin Sairaanhoitajaliitolle jäi siihen.

Uudenmaan piiriyhdistys oli hyvin aktiivinen aloitteiden tekijä. Lähes vuosittain se teki ehdotuksia ja esityksiä liiton toiminnan kehittämiseksi ja aktivoimiseksi. Aloitteet toimivat usein uusien toimintojen käynnistäjänä. Toisinaan aloitteet eivät kuitenkaan edenneet, esimerkiksi vuonna 2003 Uudenmaan piiriyhdistys teki valtuustolle kaksi aloitetta, toisessa haluttiin lisää julkisia kannanottoja sairaanhoitajakoulutuksesta ja toisessa ehdotettiin sairaanhoitajan ammatin mainostamista esimerkiksi TV-kampanjan avulla. Näistä aloitteista hallitus totesi, että koulutuskysymyksiin vaikuttaminen on tärkeää ja se onkin jatkuvasti osana liiton toimintaa. Tämä aloite ei aiheuttanut muita toimenpiteitä. Sairaanhoitajan ammatin mainostaminen otettiin työn alle ja tarkoituksena oli toteuttaa se vuonna 2005. Sitä varten vuoden 2004 toimintasuunnitelmaan varattiin erillinen määräraha.

Piiriyhdistysten itsenäisyydestä ja taloudesta

Piiriyhdistysten saama jäsenmaksu- ja toimintapalautteen määrä on koko liiton olemassaolon aikana perustunut yhdistyksen jäsenmäärään. Yhdistykset ovat sijaintinsa ja jäsenmääränsä suhteen hyvin erilaisia, samoin on niiden toimintakin. Piiriyhdistyksillä on oikeus käyttää saamansa palauterahat haluamallaan tavalla. 1990-luvun lopussa useat piiriyhdistykset omistivat omia huoneistoja ja lomamökkejä, joita vuokrattiin jäsenten käyttöön. Piiriyhdistykset ilmoittivat omasta toiminnastaan maksutta Sairaanhoitajalehdessä ja liiton verkkosivulla.

Piiriyhdistykset ovat tukeneet hoitotyön kehittämistä jakamalla omille jäsenilleen apurahoja esim. koulutuksiin ja kursseille osallistumiseen. Tukeakseen osallistumista esim. Sairaanhoitajapäiville, ne ovat järjestäneet jäsenilleen yhteisiä bussimatkoja Helsinkiin. Yhteisöllisyyttä lisättiin 2020-luvulla suosituiksi tulleilla sokkomatkoilla. Osallistujille matkan päämäärä selvisi vasta matkan alettua.

Uudenmaan piiriyhdistys siirtyi vuonna 2000 kahden kokouksen malliin, erillisiin kevät- ja syyskokouksiin. Sama muutos tehtiin parin vuoden kuluttua myös Sairaanhoitajaliitossa.

Piiriyhdistysten nimenvaihdot ovat mahdollisia itsenäisille yhdistyksille. Vuonna 2001 Suomen sairaanhoitajaliiton Päijät-Hämeen piiriyhdistys ry halusi vaihtaa nimekseen Suomen Sairaanhoitajaliiton Päijät-Hämeen sairaanhoitajat ry:ksi. Nimenvaihdos sai yleisen hyväksynnän ja liiton kokous jopa suositteli muidenkin yhdistysten nimien muuttamista vastaavaan muotoon. Vuonna 2002 piiriyhdistykset tekivät nimenvaihdokset siten, että nimet tulivat muotoon Uudenmaan sairaanhoitajat ry jne. Kainuun piiriyhdistys halusi tuossa vaiheessa säilyttää vielä aiemman nimensä.

Piiriyhdistysten luottamustehtävissä toimivat on liiton perinteen mukaisesti kutsuttu vuosittain liiton järjestämille neuvottelupäiville. Päiviä alettiin kutsumaan 2000-luvulla syysseminaariksi, joita pidettiin eri puolilla Suomea ja ulkomaillakin, kuten vuonna 2001 Unkarissa Budapestissä. Siellä tavattiin unkarilaisia sairaanhoitajajärjestön kollegoita, jotka kertoivat omasta toiminnastaan.

Liiton uudet kotisivut julkistettiin loppuvuodesta 2004, jolloin sisäinen viestintä tehostui sähköisten ilmoittautumis- ja tilauslomakkeiden käyttöönotolla. Alueyhdistysten verkkosivut uusittiin samassa yhteydessä. Liitto koulutti ja opasti alueiden verkkosivujen päivittäjiä oman alueen sivustojen päivittämisessä.

Vuosi 2005 oli Sairaanhoitajaliiton ja usean alueyhdistyksen 80 v. juhlavuosi. Valtakunnallisen Seniorisairaanhoitajien päivän järjestelyistä vastasi Uudenmaan sairaanhoitajat. Juhlava tilaisuus Helsingissä Ritarihuoneella houkutteli mukaan paljon osallistujia. Sen jälkeen seniorisairaanhoitajapäivät järjestettiin pääsääntöisesti kahden vuoden välein. Alueyhdistykset ovat olleet erittäin halukkaita ottamaan vastuun päivien järjestämisestä ja ovat varanneet päivien pitämisen ajankohdan itselleen jo vuosia aikaisemmin. Vastuun päivien ohjelmasta ja tapahtuman suunnittelusta on alueyhdistyksillä, mutta Suomen Sairaanhoitajat toimii taustatukena mm. tapahtumasta tiedottamisessa, ilmoittautumisten vastaanottamisessa ja maksuliikenteen hoitamisessa.

v. 2006 liiton uuden ulkoasun mukaisesti myös alueiden käyttöön tuli uusia jäsentuotteita jaettavaksi tapahtumissa ja tilaisuuksissa. Alueyhdistysten puheenjohtajien ja liiton hallituksen yhteistoimintaa ja vuorovaikutusta lisäävä yhteistyömatka tehtiin Haagiin syksyllä 2006. Matkan teemana oli kansainvälistyvä sosiaali- ja terveydenhuolto.

Liiton Punkaharjun lomaosakkeiden myynti toteutui vuonna 2007. Saatu tuotto jaettiin tasasuuruisina erinä alueyhdistyksille käytettäväksi parhaaksi katsomallaan tavalla omien jäsentensä hyvinvoinnin edistämiseen.

Vuonna 2009 alueyhdistysten toimijoille, puheenjohtajille, sihteereille ja rahastonhoitajille tarjottiin mahdollisuutta osallistua TJS-opintokeskuksen järjestämiin yhdistystoiminnan koulutuksiin. Vuosittain aina yhden koulutukseen osallistujan kulut kustakin alueyhdistyksestä maksoi liitto. Alueyhdistysten tiedottajille liitto järjesti erillisen sisäisen verkkoviestinnän koulutuksen, joka keskittyi uuden verkkoalustan tekniseen osaamiseen. Koulutukset olivat vapaaehtoisia ja alueyhdistykset päättivät aina itse tarvitsemistaan koulutuksista ja koulutuksiin osallistujista.

Vuonna 2010 Sairaanhoitajaliitto perusti koulutusyhtiö Fioca Oy:n, joka aloitti toimintansa vuonna 2011. Sen perustamisen jälkeen Sairaanhoitajaliiton koulutus- ja julkaisutoiminta siirtyivät Fioca Oy:lle. Yhtiön perustaminen aiheutti Sairaanhoitajaliiton toiminnan sisällön uudelleen järjestelyitä. Koska suurin osa tuottavasta toiminnasta oli siirtynyt yhtiön toiminnaksi, liiton talouden vakauttamiseksi tehtiin useita toimia, jotka koskivat myös alueyhdistyksiä. Jäsenhankinnasta ja jäsenmäärän kasvattamisesta tuli entistäkin tärkeämpi yhteinen tehtävä liiton kanssa. Liiton henkilöstön ja alueyhdistysten toimijoiden tapaamisissa, Syysseminaarissa ja tavoite- ja tuloskeskusteluissa ja uusien puheenjohtajien perehdyttämistilaisuuksissa mm. nämä teemat olivat aina esillä.

Alueyhdistysten sähköinen uutiskirje otettiin käyttöön v. 2013. Ennen käyttöönottoa saivat alueiden tiedottajat koulutuksen uutiskirjeen käytöstä. Sosiaalisen median alustalla alueyhdistykset perustivat omia Facebook-ryhmiä.

Valtakunnallista yhteistyötä

Vuonna 2014 liiton Vapaaehtoistyön kehittämishankeessa paneuduttiin alueelliseen järjestötoimintaan ja opiskelijatyöhön. Hankkeesta tehtiin erillinen raportti, joka sisälsi myös alueellisille toimijoille tehdyn kyselyn tulokset. Hankkeen pääasiallinen tarkoitus oli löytää keinoja, miten saadaan uusia toimijoita alueyhdistysten toimintaan, millaisessa toiminnassa on vetovoimaa ja kuinka kynnys osallistumiseen olisi mahdollisimman matala. Kyselyn vastauksista kävi ilmi, että 80% alueellisessa toiminnassa mukana olevia motivoi halu vaikuttaa hoitotyön kehittämiseen. Pääsääntöisesti vastaajat kokivat, että toiminnassa on mutkaton ilmapiiri ja asioita hoidetaan hyvällä yhteistyöllä. Palkitsevana tekijänä pidetään perehdytykoulutusta, virkistystoimintaa ja yhdessäoloa. Vuoden aikana liitto järjesti sekä järjestökoulutuksen että kustasi alueellisia toimijoita SOSTE ry:n järjestämälle vapaaehtoistoiminna kehittämisristeilylle. Opiskelijatyön kehittämistyötä tehtiin ns. Väli-Suomi hankkeessa, johon osallistuivat Etelä-Pohjanmaan, Keski-Suomen ja Savon sairaanhoitajat. Opiskelijatyön kehittämiseksi koottiin eri puolilla Suomea opiskelevista sairaanhoitajaopiskelijoista asiantuntijaryhmä, jota kutsuttiin Opiskelijafoorumiksi. Aktiivinen ryhmä kokoontui säännöllisesti, otti kantaa opiskelijoita koskeviin asioihin, oli esillä Sairaanhoitajapäivillä ja vuosittain yksi ryhmän jäsenistä osallistui Pohjoismaisten sairaanhoitajaopiskelijoiden, NSSK:n kokouksiin.

Sairaanhoitajaliitto teki vuosina 2015-2018 yhteistyötä Omaishoitajaliitto ry:n ja Terho-koti yhdistyksen kanssa. Yhteistyö konkretisoitui alueellisena toimintana. Omaishoitajayhdistyksen kanssa suunniteltu vapaaehtoinen omaishoitajien mentorointi pilotoitiin Varsinais-Suomen sairaanhoitajien senioriryhmän kanssa vuonna 2015. Yhdeksän mentoriparia teki yhteistyötä maaliskuusta joulukuuhun. Omaishoitajaliitto arvioi toiminnan erittäin onnistuneeksi. Pilotoinnin jälkeen toiminta jatkui Varsinais-Suomessa ja käynnistyi myös Kainuun alueyhdistyksessä v. 2016. on saattohoitokoti Helsingissä. Liitto järjesti v. 2017 opintokäynnin Terho-kotiin. Se on Terho-koti säätiön saattohoitokoti Helsingissä. Opintokäynnille osallistui muutamia liiton jäseniä eri puolilta Suomea. Säätiön työntekijät kouluttivat yhdessä alueellisten asiantuntijoiden kanssa useassa alueyhdistyksessä sairaanhoitajia saattohoidon perusteisiin. Maksuttomissa koulutuksissa oli aina paljon osallistujia.

Alueyhdistysten toiminta vuonna 2025

Vuonna 2025 Suomen Sairaanhoitajien jäseninä on 14 alueyhdistystä. Ruotsinkielinen alueyhdistys Distriktsförening för svenskfinland lakkautti toimintansa vuonna 2023 ja Uudenmaan sairaanhoitajat ry vuonna 2024. Lakkautusten jälkeen edellä mainittujen yhdistysten henkilöjäsenillä on mahdollisuus liittyä jonkun toisen alueyhdistyksen jäseneksi tai suoraksi henkilöjäseneksi Suomen Sairaanhoitajat ry:een. Sääntöuudistus vuonna 2024 vahvisti henkilöjäsenille oikeuden asettua ehdolle ja tulla valituksi valtuuston jäseneksi. Valinta tehdään sähköisellä äänestyksellä. Sekä alueyhdistykset että henkilöjäsenet voivat valita yhden edustajan 1500 jäsentä kohti. Ensimmäinen valtuuston henkilöjäsenvalinta tehdään syksyllä 2025. Alueyhdistykset valitsevat edustajansa entiseen tapaan omissa tilaisuuksissaan.

Alueyhdistysten esittelyt

Nykyisin toiminnassa olevien alueyhdistysten toimijat ovat koonneet esittelyt oman yhdistyksensä toimintahistorian huippuhetkistä. Alueyhdistysten nimet ovat linkkejä pdf esityksiin.

Etelä-Hämeen sairaanhoitajat ry
Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitajat ry
Kainuun sairaanhoitajat ry
Keski-Suomen sairaanhoitajat ry
Kymenlaakson sairaanhoitajat ry
Lapin sairaanhoitajat ry
Pohjois-Hämeen sairaanhoitajat ry
Pohjois-Karjalan sairaanhoitajat ry
Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitajat ry
Päijät-Hämeen sairaanhoitajat ry
Saimaan sairaanhoitajat ry
Satakunnan sairaanhoitajat ry
Savon sairaanhoitajat ry
Varsinais-Suomen sairaanhoitajat ry

Näyttelyyn sisällöt:

Suomen Sairaanhoitajat 100 vuotta * 1925–1935 Oman ammattiliiton perustaminen * 1936–1939 Eteenpäin * 1939–1945 Sotien vuodet * Suomen Sairaanhoitajat ry:n alueyhdistykset * Suomen Sairaanhoitajien puheenjohtajat * Tietoa historianäyttelyn kokoamisesta *