Suomen Sairaanhoitajat 100 vuotta - vuodet 1925-1935

Suomenkielinen Suomen Sairaanhoitajatarliitto ry perustettiin tammikuun 25. päivänä 1925 Helsingissä Säätytalolla. Yhdistykselle laadittiin säännöt, jossa määriteltiin tavoitteet, joita lähdettiin kunnianhimoisesti tavoittelemaan. 1920-luvulla Suomi oli köyhä maa ja vasta toipumassa sisällissodasta. Sairaanhoitajille työolot olivat hyvin haasteelliset.

Oman ammattiliiton perustaminen

Suomen Sairaanhoitajien oma historia alkaa vuodesta 1925, kun reipas ja aikaansaava ryhmä suomenkielisiä sairaanhoitajia päätti erota Sjuksköterskeföreningen i Finland – Suomen sairaanhoitajataryhdistyksestä, joka oli ollut olemassa jo vuodesta 1898. Yhdistyksen puheenjohtajana toimi vapaaherratar Sophie Mannerheim. Hän aluksi kannusti suomenkielisiä sairaanhoitajia oman järjestön perustamisessa, ja jopa liittyi myös suomenkielisen järjestön jäseneksi. Paine oman ruotsinkielisen järjestön sisällä oli kuitenkin kova ja hän ilmoitti eroavansa vain yhden päivän jäsenyyden jälkeen. Järjestöjen erosta aiheutui järjestöjen kesken runsaasti erimielisyyksiä ja Sophie Mannerheim sovittelevana ihmisenä koki tämän henkilökohtaisesti hyvin raskaaana.

1920-luvun alussa suomenkieliset sairaanhoitajat olivat tyytymättömiä suomen kielen asemaan yhdistyksessä. Kaikki asiakirjat olivat ruotsinkielisiä. Tyytymättömyyttä aiheutti myös se että, yhdistys keskittyi vain pääkaupunkiseudun asioihin, jolloin maaseudulla työskentelevät sairaanhoitajat jäivät huomiotta. Lisäksi erimielisyyttä aiheutti kesällä 1925 pidettävän Kansainvälisen sairaanhoitajaliiton, ICN:n kongressin valmistelut, jotka olivat ajan sanonnan mukaan ”käymässä täysin ruotsalaisissa merkeissä”.

Nyt oli tullut aika puuttua noihin koettuihin epäkohtiin. Suomen Sairaanhoitajatarliitto ry:n perustamiskokous pidettiin Helsingissä Säätytalolla 25.1.1925. Liiton puheenjohtajaksi ja toimistopäälliköksi valittiin neiti Lyyli Hagan, varapuheenjohtajaksi neiti Hilda Ketola. Hallitukseen sihteeriksi valittiin neiti Tyyne Luoma, joka toimi myös toimistonhoitajana ja puheenjohtajan työparina. Muina hallituksen jäseninä toimivat neidit Nanna Häll, Aura Loimaranta, Enni Voipio ja Kyllikki Pohjala, josta tuli myös uuden perustetun Sairaanhoitajatarlehden päätoimittaja. Maaseudun edustajina hallituksessa olivat neiti Aune Vaula ja neiti Gustaava Palmunen.

Suomen Sairaanhoitajatar liiton liiton ensimmäisen puheenjohtajan Lyyli Haganin esittelyn voi lukea näyttelyn Suomen Sairaanhoitajien puheenjohtajat osiosta.

Kun Suomen sairaanhoitajatarliitto ry perustettiin vuonna 1925, yhtenä tavoitteista oli saada valtakunnallista toimintaa koko Suomen alueella. Heti toiminnan käynnistyttyä perustettiin useita paikallisyhdistyksiä eri puolille Suomea. Vuoden 1925 alussa perustettiin paikallisyhdistykset Viipuriin, Tampereelle, Turkuun, Satakuntaan, Mikkeliin ja Kuopioon. Oulun ja sen seudun paikallisyhdistys perustettiin vuonna 1935. Jo silloin ja myöhemmin perustetuilla paikallisyhdistyksillä on aina ollut oma historiansa.

Pienen, nuoren ja varattoman järjestön ensimmäisenä tehtävänä oli saada koko yhteiskunta tietoiseksi, että on olemassa sairaanhoitajien ammattikunta. Sairaanhoitajatarlehden avulla kasvatettiin sairaanhoitajia tietoiseksi omasta ammatistaan, palkkauksesta ja työajasta.

Liiton perustamisen alussa kaikilla järjestön jäsenillä oli oikeus osallistua ja käyttää äänioikeuttaan ylimmässä päätöksentekoelimessä, vuosikokouksessa. Koska jäsenmäärä oli vielä suhteellisen pieni, tämä järjestely toimi hyvin ja kokouksissa oli alkuvuosina erittäin runsaasti osallistujia.

Sairaanhoitajatarliiton tarkoituksena oli edistää maan sairaan- ja terveydenhoidon kehitystä, liittää yhteen suomalaiset sairaanhoitajattaret ja valvoa heidän yhteisiä etujaan. Sääntöjen mukaan oli mahdollista järjestää kokouksia ja illanviettoja, julkaista aikakauslehtiä ja oppikirjoja sekä toimittaa kirjoituksia sanomalehtiin, harjoittaa ja edistää sairaanhoito-opetusta, jakaa apurahoja, tehdä viranomaisille esityksiä ja antaa pyydettäessä lausuntoja sekä ryhtyä muihin tarvittaviin toimenpiteisiin.

Sairaanhoitajakoulutuksen yhtenäistäminen tunnistettiin avaimeksi ammatin jatkuvaan kehitykseen. Sekä laki että asetus sairaanhoitajattarien koulutuksesta saatiin v. 1929. Sen mukainen sairaanhoitajakoulutus käynnistyi 1930 ja samalla alkoi kehitys kaikessa muussakin ammattiin liittyvässä toiminnassa. Sairaanhoitajatarliitto toimi aktiivisesti sairaanhoidon opettajien kouluttamisen puolesta esim. jakamalla apurahoja ja stipendejä. Opettajiksi aikovien piti lähteä koulutukseen ulkomaille, koska Suomessa ei siihen ollut vielä mahdollisuuksia.

Suomen Sairaanhoitajatarliiton haasteiksi muodostuivat sekä sairaanhoitajien arki ja työolot että ammattiin liittyvät tavoitteet. Järjestön toiminnan vakauttaminen aiheutti paljon työtä ja suhteiden luomisia moniin eri suuntiin. Vuonna 1925 tunnistettuja haasteita nimitetään tässä historianäyttelyssä ammatillisiksi unelmiksi. Ne olivat seuraavat: Sairaanhoitajien palkkaus tuli vastata tehtyä työtä, sairaanhoitajien kehnot työolot kehittyvät (työaika, sosiaaliset olot ja lomat) sairaanhoitajakoulutukselle saadaan valtakunnallinen malli, koulutus käynnistyy ja kehittyy, sairaanhoitajan ammatti tulee tunnetuksi ja ammatin arvostus kasvaa sekä Suomen sairaan- ja terveydenhoito kehittyy. Järjestön toiminnan unelmia olivat lisäksi suomen kielen käyttäminen yhdistyksen virallisena kielenä, valtakunnallinen toiminta koko Suomen alueella eikä vain Helsingissä sekä kansainvälinen toiminta ja jo aiemmin luodut kansainväliset suhteet säilyvät ja jatkuvat. Järjestön kehittyvään toimintaan tarvitaan vakaa talous, jäsenmäärän kasvu, hyvät yhteistyösuhteet ja oma tiedotuskanava.

1920-1930-luvulla sairaanhoitajattaret työskentelivät valtion ja puolustuslaitoksen sairaaloissa, maaseudulla kuntien palveluksessa sekä sairaaloissa että terveyssisarina. Yhteistä palkkapolitiikkaa ei ollut olemassakaan, vaan jokaisen sairaanhoitajan palkka piti neuvotella erikseen.

Liiton toimintana oli myös Yksityisssairaanhoitajatartoimisto. Ruotsinkielinen sairaanhoitajayhdistys yhtenä toimintana oli yksityissairaanhoitajattarien työnvälitystä. Eron jälkeen Sairaanhoitajatarliitto jatkoi samaa toimintaa omassa piirissään. Se toimi työnvälittäjänä yksityissairaanhoitajille, jotka antoivat palveluja yksityisille henkilöille. Toiminnan aloittamista varten hankittiin riittävän iso huoneisto useita toimintoja varten. Sairaanhoitajatarliiton toimisto sijaitsi Helsingissä Liisankatu 21:ssä.Toimiston yhteydessä toimi lisäksi Kotisairaanhoidon ja Terveydenhuollon keskus. Keskuksen johdossa oli liiton sihteeri ja toimistonhoitaja Tyyne Luoma, joka oli tuonut Henry Street Setlementti -mallin Suomeen kotiuduttuaan USA:sta. Keskuksen tehtävänä oli tarjota ammattitaitoinen hoito lääkärin valvonnassa kotona sairastaville ja yhdistää tähän terveydenhuollon neuvonta sekä auttaa sairastavia yhteiskunnallisissa ja taloudellisissa vaikeuksissa. Keskuksessa työssä olevat yli kaksikymmentä sairaanhoitajaa asuivat liiton toimiston yhteydessä olevassa asuntolassa, joka oli myös heidän kotinsa. Liiton tekemä huoltotoiminta kohdistui köyhimpiin ja sairaisiin sairaisiin jäseniinsä, joilla oli taloudellisia vaikeuksia. Jäsenillä oli mahdollisuus hakea huoltorahastosta avustusta. Huoltorahaston kartuttaminen oli siksi tärkeä osa liiton toimintaa.

Vuoden 1925 toimintakertomuksessa todetaan ensimmäisestä toimintavuodesta näin "Sisällöltään se on ollut tapahtumista rikas, ehkä rikkaampi kuin moni seuraava vuosi. Paljon puutteellisuuksia löytyy toiminnassa luonnollisesti vieläkin, ja onhan se aivan ymmärrettävää, ettei tarpeellisia kokemusta käden käänteessä ole voitu saavuttaa. Mutta työniloa on ollut runsaasti ja sen tulokset inhimillisesti katsoen tyydyttävät, ja kannustavat ne Liiton jäseniä yhteisvoimin työskentelemään siihen suuntaan, että Suomen Sairaanhoitajatarliitto tulevaisuudessa saavuttaisi sen päämäärän, jonka se itselleen on asettanut ja että sen suorittama työ sairaanhoitajattarien, sairaan- ja terveydenhoidon hyväksi todella koituisi isänmaallemme siunaukseksi. Helsingissä, maaliskuun 2 päivänä 1926. Suomen Sairaanhoitajatarliiton Hallituksen puolesta: Lyyli Hagan puheenjohtaja, Tyyne Luoma sihteeri" . Sivun lopussa on kuva alkuperäisestä toimintakertomuksesta.

Liiton hallitus kokoontui kuukausikokouksiin liiton huoneistossa tai tutustumalla samalla eri laitoksiin. Virallisten asioiden käsittelyn ohessa ohjelmassa oli yleensä myös laulu- tai muita esityksiä tai tutustumiskierroksia. Vuonna 1932 oli ohjelmassa ilmeisen viihteelliseksi tarkoitettu musiikki- ja ohjelmanumero "Lapskööri". Järjestön tärkein päättävä elin oli kuitenkin vuosikokous. Se pidettiin aina alkuvuodesta ja useimmiten Helsingissä.

Sairaanhoitajatarliitto ja Sjuksköterskeföreningen i Finland perustivat pian eron jälkeen Suomen Sairaanhoitajien Kansallisliiton. Sen toiminnan hiivuttua myöhemmin perustettiin Suomen Sairaanhoitajajärjestöjen Valtuuskunnan. Ne molemmat toimivat ruotsin - ja suomenkielisten sairaanhoitajajärjestöjen yhteisenä toimielimenä mm. sairaanhoitajakoulutus- ja kansainvälissä asioissa. Tiivis yhteistyö ruotsinkielisen Sairaanhoitajataryhdistyksen kanssa jatkui kaiken aikaa. Se järjesti huhtikuussa 1934 ns. Kokouspäivät Helsingissä. Ohjelmassa oli myös suomenkielisiä luentoja, joihin oli kutsuttu ja saatukin suomenkielisiä osallistujia.

Oma jäsenmerkki otettiin käyttöön vuonna 1925

Jäsenmerkillä osoitetaan sekä sairaanhoitajan ammatti että kuuluminen yhteiseen järjestöön. Merkit olivat erittäin arvostettuja, henkilökohtaisia ja numeroituja. Jäsenmerkki nro 1 oli liiton ensimmäisen puheenjohtajan, Lyyli Haganin jäsenmerkki. Jäsenmerkkimalli, jossa käytettiin hakaristiä oli vielä 1920-luvulla Suomessa hyvin yleinen muidenkin yhteisöjen heraldisissa symboleissa. Vuoden 1925 jäsenmerkkimalli oli käytössä vuoteen 1944 saakka, jonka jälkeen hakaristin käyttö kiellettiin Suomessa kaikista symboleista. Järjestön toiminnan vaiheissa on jäsenmerkkimallikin vaihtunut useita kertoja. Vuonna 1944 järjestön nimi vaihtui Suomen Sairaanhoitajainliitoksi ja uusi merkki otettiin käyttöön. Vuonna 1961 järjestön nimeksi tuli Sairaanhoitajainliitto, kun virallisesta nimestä jätettiin sana Suomen pois. Niinpä merkkimalli piti jälleen uusia. Nykyinen jäsenmerkkimalli on otettu käyttöön vuonna 1966, kun ruotsinkielinen yhdistys Sjuksköterskeföreningen i Finland liittyi Sairaanhoitajaliiton jäseneksi ja nimeksi tuli Suomen Sairaanhoitajaliitto. Ruotsinkielinen järjestö säilytti edelleen oman jäsenmerkkinsä uuden merkin ohella.

Jäsenmerkit aikajärjestyksessä vasemmalta oikealle: Hakaristi jäsenmerkki 1925-1944, SSL jäsenmerkki 1945-1961, SL jäsenmerkki 1962-1965, äärimmäisenä oikealla oleva jäsenmerkki otettiin käyttöön 1966 ja on edelleen käytössä. Sivun lopussa on linkki lisätietoihin mm. jäsenmerkin historiasta,

Kansainvälisen sairaanhoitajainliiton, ICN:n kongressi järjestettiin Suomessa heinäkuussa 1925

Kongressin järjestäminen oli sovittu pidettäväksi Suomessa jo ennen suomen- ja ruotsinkielisten järjestöjen eroamista. Tiedettiin, että ICN:n kongressin järjestäminen tulisi olemaan iso urakka. Ratkaistavana oli kuinka kaikki onnistuisi, miten rahoitus järjestyisi, mistä löytyisi tilat luentoja varten sekä missä satapäinen kongressiyleisö majoittuisi ja mistä päin maailmaa ja miten Suomeen matkustettiin. Kongressi järjestettiin lopulta allianssiyhteistyössä Sjuksköterskeföreningen i Finlandin kanssa, vaikka kieliriitojen takia kongressin valmisteluissa tehtävät eriytyivätkin. Näin suomenkielisellä järjestöllä oli mahdollisuuus osallistua ICN:n kongressiin, vaikka se ei vielä ollutkaan kansainvälisen järjestön itsenäinen jäsen. Kongressin kokoontumispaikkoina Helsingissä olivat mm. Säätytalo, Suomen Kansallisteatteri ja Ylioppilastalo.

Voit seurata kongressiedustajien matkaa Amerikasta Suomeen vuonna 1925 seuraavasta Metropolia AMK:n opiskelijat tekemästä videosta.

Metropolia ammattikorkeakoulun opiskelijoiden innovaatioprojektin lopputyöt keväällä 2023

Opiskelijat tutustuivat Suomen Sairaanhoitajien arkistojen materiaaleihin ja dokumentteihin ja loivat omat näkemyksensä 1925 ja 1935 välisen ajan tapahtumista. Opiskelijoiden töissä on käytetty luovuutta ja huumoria, joilla he elävöittivät vanhoja asioita.

• Omaperäinen videoesitys Lyyli Haganin historiasta Lyyli Hagan (1889-1980), kesto 2,5 min
• Vanhoja aikoja voi tuoda meemiaikaankin! Huom! esitys ei ole video. Siirry esityksen sisällä, sen alareunassa näkyvistä nuolista. Aikajana 1925 - 1935 meemeinä
• Tiesitkö tämän? Faktaa Sairaanhoitajien työoloista 1920-luvulla., kesto 1,5 min
• Opiskelijat kiteyttivät Sairaanhoitajattarien ensimmäisen vuosikymmenen tapahtumat ripeään videoon. Sairaanhoitajien ensimmäiset 10 vuotta.
• Nämä olivat haasteet, joista syntyivät tavoitteet tulevalle toiminnalle Ammatilliset unelmat., kesto 1,5 min

Lue lisää:

1. Ote vuoden 1925 toimintakertomuksesta
2. Jäsenmerkkien historiaa.
3. Jos kiinnostuit tämän ajanjakson tapahtumista, lue lisää taustatietoa Ammatilliset unelmat pdf:stä

Näyttelyyn sisällöt:

Suomen Sairaanhoitajat 100 vuotta * 1925–1935 Oman ammattiliiton perustaminen * 1936–1939 Eteenpäin * 1939–1945 Sotien vuodet * Suomen Sairaanhoitajat ry:n alueyhdistykset * Suomen Sairaanhoitajien puheenjohtajat * Tietoa historianäyttelyn kokoamisesta *