Suomen Sairaanhoitajat 100 vuotta - vuodet 1939-1945

Toisen maailmansodan aikana 1939-1945 Suomen Sairaanhoitajatarliiton tavoitteellinen toiminta oli haasteellista. Työ painottui erityisesti henkilöjäsenten hyväksi, joita autettiin taloudellisissa vaikeuksissa, haettiin hoitopaikkoja sairastuneille sekä luotiin turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Liiton sääntöuudistus vuonna 1943 muutti liiton toimintaa, kun paikallisyhdistysten rooli muuttui vahvemmaksi. Paikallisyhdistyksistä tuli liiton jäseniä ja henkilöjäsenistä tuli paikallisyhdistyksen jäseniä. Perinteisesti sairaanhoitajien työhön kuuluneissa tehtävissä alkoi tapahtua ammattien eriytymistä ja uusia ammattiliittoja alettiin perustaa.

Kyllikki Pohjala (1894–1979), liiton puheenjohtajana 1935–1963. Kyllikki Pohjalan esittely Suomen Sairaanhoitajien puheenjohtajat -osiossa

Sairaanhoitajat osallistuivat sotaan sekä rintamalla että sotasairaaloissa

Sairaanhoitajien tärkeä rooli korostuu erilaisissa katastrofeissa ja sodissa. Työtä tehdään auttamalla ja tukemalla haavoittuneita ja vammautuneita, mutta myös olemalla mukana katastrofi- tai sota-alueella. Sairaanhoitajat itsekin ovat uhan alla tehdessään työtä yhteiseksi hyväksi.

Suomen Punaisella Ristillä (SPR) oli rauhan aikana jo ennen sotaa tärkeä rooli vapaaehtoisten sairaanhoitajien kokoajana sairaanhoitajareserviksi. Työtään se ei kuitenkaan tehnyt yksin. SPR:llä oli hyvät yhteydet Suomen Sairaanhoitajatarliittoon ja sen kautta se sai yhteyden sairaan- ja terveydenhoitajiin eri puolille Suomea ja SPR saikin koottua ison vapaaehtoisten sairaanhoitajien reservin. Lähes 100 % sairaanhoitajista kuului lopulta SPR:n reserviin. Rauhan aikana yhteistyötä SPR:n kanssa tehtiin lisäksi mm. erilaisten ensiaputaitojen kouluttamisessa ja ylläpidossa. Kun liiton ensimmäisen puheenjohtajan Lyyli Haganin kausi puheenjohtajana päättyi v. 1935, hänet kutsuttii Suomen Punaiseen Ristiin vastaamaan sairaanhoitajareservistä.

Sotaa kesti lähes kuusi vuotta ja sinä aikana ihmisen elämässä ehtii tapahtua paljon. Silloin opitaan elämän ja ammatin taitoja, rakastutaan, perustetaan perheitä, koetaan iloja mutta myös surullisia menetyksiä. Kunnioittaakseen menehtyneiden sairaanhoitajien muistoa, Sairaanhoitatarlehti julkaisi sodassa menehtyneiden sairaanhoitajien kuolinilmoituksia.

Haasteellista järjestötoimintaa sota-aikana

Suora lainaus Suomen Sairaanhoitajatarliiton vuosikertomuksesta 1939: ”Entisiä suuntaviivoja noudattaen kului vuoden alkupuoli virkeän toiminnan merkeissä. Syyskauden työhön löi vakava sotatilanne leimansa. Suuri osa Suomen Sairaanhoitajatarliiton jäseniä joutui ylimääräisiin kertausharjoituksiin. Kokouksia ei voitu pitää ja moni tärkeä asia jäi keskeneräisenä odottamaan parempia aikoja”

Sairaanhoitajatarliiton ammatilliset unelmat eivät juurikaan edistyneet sotien aikana. "Yleinen mielipide paikallisyhdistyksissä oli, ettei nykyisenä ajankohtana voitu ryhtyä ajamaan ammattikunnan etuja, vaan kaikkien oli tehtävä parhaansa koko maan jälleenrakentamisen hyväksi”. Em. lause on suora lainaus järjestön v. 1940 vuosikertomuksesta. Järjestössä toimi seuraavat komiteat: sairaanhoitajajärjestöjen pukukomitea, koulutus- ja palkkauskomitea. Näiden tehtävänä oli edistää omaa tehtäväänsä, mutta sota-aikana ei käytännössä lainkaan saatu asioita vietyä eteenpäin.

Sairaanhoitajien eläkeasian suhteen tuli ikävää takapakkia, koska eläkekertymän laskutapa muuttui ja sen seurauksena sairaaanhoitajien eläkkeet laskivat. Sairaanhoitajaliitto teki Puolustuslaitoksen lääkintäosastolle anomuksen, että rintamalla työskenteleville sairaanhoitajille myönnetään upseerin arvo ja sen mukainen palkkaus. Samoin tehtiin anomus puolustuslaitoksen komennuksella olevien hoitajien junan toisen luokan matkoihin. Näitä ei kuitenkaan hyväksytty. Päämajan lääkintäosastolta pyydettiin mm. sopivaa kangasta sairaanhoitajien työpukuihin. Tähän pyyntöön ei valitettavasti saatu vastausta. SPR:lle lähetettiin pyyntö sairaanhoitajien lämpimistä kenttävarustuksista ja sitä kautta turkkeja saatiinkin kaikkien kenttäsairaaloiden sairaanhoitajille.

Liitto halusi luoda jäsenilleen turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, tarjoamalla esim. lomakohteita jäsenten käyttöön. Se oli vuokrannut kesällä 1940 kesähuvilan Helsingistä, Marjaniemestä ja vuonna 1941 retkeilymajan Espoosta, Vanhastakylästä.

Liiton järjestämät luentopäivät olivat pari vuotta tauolla, mutta vuonna 1943 ne taas järjestettiin. Päivät pidettiin 25.-27.3. Säätytalossa. Päivien ohjelma oli laadittu ajatellen sekä sairaanhoitajia että terveyssisaria. Ensimmäinen päivä oli ns. Hiljainen päivä, jonka ohjelma oli hengellinen. Kahtena seuraavana päivänä ohjelmassa oli perinteisesti luentoja. Luentopäivien yhteydessä pidettiin ylihoitajien kokous ja terveydenhoitajatarjaoston vuosikokous Sairaanhoitajatarliiton huoneistossa. Vuoden 1943 luentopäivistä kirjoitettiin Iltasanomissakin. Liitto tuki luentopäiville osallistumisia tarjoamalla mahdollisuuden hakea liitolta matka-apurahoja. Keväällä 1945 luentopäiviä edelsi liiton 20-vuotisjuhla. Sairaanhoitajatarlehdessä julkaistiin molempien ohjelmat. Sivun lopussa Lue lisää kohdassa on kopio Iltalehden artikkelista sekä kopio Sairaanhoitajatalehden aukeamasta, jossa on sekä juhlan että luentopäivien ohjelma.

Apurahoja ei jaettu vuosina 1940-1942, mutta koska liitto sai runsaasti raha- ja tavaralahjoituksia yksityisiltä henkilöiltä, yhdistyksiltä ja liikeyrityksiltä (esim. Oy Stockmann AB, Instrumentarium Oy, Merivaara Oy ym.) jakoi se joululahjapaketteja kenttäsairaaloissa ym. vastaavissa paikoissa työskenteleville 700-800:lle sairaan- ja terveydenhoitajalle. Suomen Sairaanhoitajattarien keskusliitto sai runsaasti lahjoituksia myös eri maiden sairaanhoitajilta, sodan johdosta vaikeuksiin joutuneiden sairaanhoitajattarien auttamiseksi. Liiton jäsenillä oli mahdollisuus hakea avustuksia liiton toimistosta huolto-osastolta.

Ruotsin sairaanhoitajayhdistys mahdollisti sairaille suomalaisille sairaanhoitajille parantola- ja sairaalapaikkoja sekä toipumislomalla oleville lomanviettopaikkoja. Vuonna 1943 tätä mahdollisuutta käytti hyväkseen 57 liiton jäsentä, jotka raportoivat Sairaanhoitarlehdessä kokemuksistaan. Ihmestystä aiheutti, kuinka hyvin heitä Ruotsissa kohdeltiin. Tämän sivun lopussa on lisää luettavaa sairaanhoitajien kokemuksista Ruotsissa.

Sota-aikana liiton tehtävät olivat erilaisia kuin rauhan aikana. Järjestön sisäiseen toimintaan tehtiin kuitenkin iso muutos vuonna 1943, kun sääntömuutoksen mukaisesti paikallisyhdistykset liittyivät itsenäisinä jäseninä järjestöön. Uusia paikallisia yhdistyksiä oltiin perustamassa, mutta niiden itsenäinen toiminta pääsi kunnolla käyntiin vasta sodan päätyttyä.Tavoitteena oli, että keskusliiton tehtäviä mm. huolto-osaston tehtäviä siirtyisi paikalliselle tasolle. Huolto-osasto käsitteli mm. jäsenten tekemät taloudellisen avun pyynnöt ja hakemukset.

Toisen maailmansodan päätyttyä toukokuussa 1945, liiton toimintakin pääsi jälleen palaamaan normaaliin toimintaan. Liiton uusi hallitus oli aloittanut toimintansa kevään aikana ja organisaation muuttaminen sääntöuudistuksen mukaiseksi alkoi.

Sairaanhoitajapulaan etsittiin ratkaisua

Sodan aikana oli suuri pula sairaanhoitajista. Ongelman ratkaisemiseksi alettiin kouluttamaan apusisaria sairaanhoitajien työtä tukemaan. Sairaanhoitajatarliiton vuosikertomuksesta 1940 käy ilmi, kuinka ratkaisua lähdettiin etsimään. Sotamarsalkka Mannerheimin oli määrännyt Suomen Punaisen Ristin kutsumaan koolle komitean pohtimaan sodanaikaisen sairaanhoitoaputyövoiman kouluttamista. Komiteassa oli edustettuna Suomen Sairaanhoitajatarliitto, Suomen Sairaanhoitajataryhdistys (S.F.F.), puolustusvoimat, lääkintähallitus, Lotta Svärd järjestö ja SPR. Komitea päätyi yksimielisesti siihen tulokseen, että kouluttamisesta tulee edelleen huolehtimaan Lotta Svärd järjestö. Sotamarsalkan määräyksestä perustettiin kuitenkin apusisarjärjestö. Siitä kehittyi 1940 -luvun lopulla oma ammattikunta apuhoitajat, joilla oli oma koulutus ja lopulta v. 1948 oma yhdistys Suomen Apuhoitajayhdistys ry.

Sairaanhoitajien koulutussäätiö

Sairaanhoitajien koulutussäätiö, SHKS perustetaan v. 1944. Sen peruspääoman pääosa tuli jo vuonna 1934 Sairaanhoitajajärjestöjen perustaman Oppikirjakomitean varoista. Toinen osa säätiön peruspääomasta tuli sairaanhoitajien ja terveyssisarten 50-vuotislahjarahasta, jonka säätiön ensimmäinen puheenjohtaja Venny Snellman oli saanut. Säätiön tarkoituksena oli edistää sairaanhoitajakoulutusta, jakaa apurahoja ja toimittaa sairaanhoitajien oppikirjoja ja siihen verrattavaa kirjallisuutta. SHKS:n toiminta jatkuu edelleen v. 2025. Säätiön toiminnan sisällössä on kuitenkin vuosien kuluessa tapahtunut muutoksia.

Historianäyttelyn yhteistyö Metropolia AMK opiskelijoiden Minnoprojektin kesäopinnoissa 2023

Opiskelijat hakivat monista lähteistä ja arkistoista tietoa sairaanhoitajien työstä sodan aikana. Ryhmien tekemät videot kuvaavat sodan aikaista hoitotyötä erilaisissa ympäristöissä ja sairaanhoitajien kokemuksista sodan keskellä.

• Videon otsikko kertoo sen teeman Leikkaussalitoiminta ja tarvikkeet sodan aikana, kesto n. 3 min
• Tämä video on koskettava tarina sairaanhoitajan kokemuksista sodan ajalta. Videon katselemiseen kannattaa varata aikaa sen keston vuoksi, mutta katselu varmasti sykähdyttää. Sairaanhoitajattaren muistelmat, kesto n. 12 min
• Verkkolehtiä ei ollut vielä sodan aikana, mutta opiskelijat tekivät sen nyt. Sairaanhoitajien vaaran vuodet –verkkolehti, kesto n. 2 min
• Mikä oli kenttäsairaala ja mikä sotasairaala? Samalla tutustutaan Harjavallan sairaalan historiaan Sairaanhoitajan matkassa kenttäsairaalasta sotasairaalaan, kesto n. 2 min

Lue lisää ja katso alkuperäisä dokumentteja liittyen sivun tekstiin.

• Sairaanhoitajattarien kirjeitä Ruotsista jpg
• Sairaanhoitajattaret koolla luentopäivillä, Sairaanhoitajatarlehti 4/43, lainaus Iltasanomista pdf
• Liiton 20-vuotisjuhla pidettiin 22.3.1945 ja sitä seurasi luentopäivät 23.-24.3. Molempien ohjelma Sairaanhoitajatalehden aukeamassa pdf
• Sairaanhoitajalehdessä huhtikuussa 1990 olleessa artikkelissa pieni joukko sairaanhoitajia muistelee kokemuksiaan talvisodasta. Sairaanhoitajat muistelivat talvisotaa huhtikuussa 1990 pdf

Näyttelyyn sisällöt:

Suomen Sairaanhoitajat 100 vuotta * 1925–1935 Oman ammattiliiton perustaminen * 1936–1939 Eteenpäin * 1939–1945 Sotien vuodet * Suomen Sairaanhoitajat ry:n alueyhdistykset * Suomen Sairaanhoitajien puheenjohtajat * Tietoa historianäyttelyn kokoamisesta *