Lauluja ammatista ja järjestötoiminnasta

Ammattiyhdistystoimintaan liittyviä lauluja on monen tyyppisiä. Ensinnäkin on ammattikuntien lauluja, jotka kuvaavat kyseisen ammattialan olemusta ja merkitystä. On mielenkiintoista tarkastella, millaisena niissä esitetään tietty ammatti ja sen edustaja. Niissä korostetaan kyseisen työn tärkeyttä ja ihannoidaan ammattilaisen tiettyjä ominaisuuksia, rakentaen näin ammattikunnan identiteettiä. Suomen sairaanhoitajatarliitto julkaisi vuonna 1925 Kansainvälisen sairaanhoitajaliiton ICN:n Helsingin-kongressia varten Sisarpiirin laulun, joka kuvaa sairaanhoitajaa ja hoitotyötä. Teoksen on sanoittanut suomeksi V. A. Koskenniemi ja säveltänyt Yrjö Kilpinen. Laulu käännettiin useille kielille.

”On kätemme kutsutut kantamaan ja vihityt uhrityöhön. Ja ihmistuskan korpehen me toivon yrtin viemme. Ja lohdun kalkkia kantaen ovat siunatut kätemme, tiemme. Te sisaret, sydämin lämpimin, käsin viilein laupeustyöhön!”

Sanoitusten sisältö, jossa sairaanhoitaja tekee kutsumuksesta uhri- ja laupeustyötä, viittaa teoksen kirjoitusajan todellisuuteen. Kun tällaista puhetta esimerkiksi laulua laulamalla toistetaan, se vaikuttaa siihen, miten sairaanhoitajat määrittelevät itse työnsä ja miten muut määrittelevät sairaanhoitajat. Kutsumustyöajatusta on vahvasti haastettu myöhempinä vuosikymmeninä – tai sitä, millaisia seurauksia sillä on ollut hoitajien asemalle työmarkkinoilla.

Ammattijärjestötoiminnassa lakkolaulut ovat luonnollisesti varsin tärkeässä roolissa. Niitä on laulettu esimerkiksi lakkoiltamissa ja mielenosoituksissa. Lauluissa tuodaan esiin lakon syitä, neuvottelujen kulkua, lakkolaisten tuntoja ja joukkovoiman merkitystä. Niillä nostatetaan lakkolaisten mielialaa ja taistelumoraalia ja viestitään lakon sanomasta myös ulospäin.

Monet lakkolaulut, kuten muutkin itse sanoitetut laulut, ovat usein syntyneet sillä tavalla, että tuttuihin melodioihin on muokattu omat sanoitukset. Omia sanoituksia on tehty myös kyseiseen ammattiin ja sen elämänpiiriin liittyvistä teemoista. Yhdistyksissä on sepitetty lisäksi kronikoita, joissa esitellään yhdistyksen luottamushenkilöitä ja aktiivijäseniä usein sisäpiirihuumoria viljellen. Kronikoita on esitetty yhdistyksen juhlissa. Tällainen lauluntekotapa oli varsin ominainen työväenliikkeen lauluperinteelle – aihetta käsittelevä Timo Tuovisen teos Suomalainen työväenlaulu: Kisällilaulajien aikakausi ilmestyi vuonna 2022.

Ammattijärjestöt ovat julkaisseet, painattaneet tai monistaneet yhteislaulua varten laulukirjoja tai -vihkoja. Niitä on käytetty yhteislauluhetkiä varten kaikenlaisissa järjestötoimintaan kuuluvissa yhdessäolon tilaisuuksissa, kuten kurssien illanvietoissa ja retkillä sekä juhlatilaisuuksissa, kuten pikkujouluissa sekä vuosijuhlissa. 1900-luvun alkupuolella kokouksien alussa, lopussa tai molemmissa saattoi olla yhteislaulua. Tilaisuuksissa on laulettu ryhmän ja tilaisuuden luonteesta riippuen ammattiin liittyvien laulujen lisäksi maakuntalauluja ja muita kotiseudun lauluja, isänmaallisia lauluja, poliittisia lauluja, uskonnollisia lauluja, kansanlauluja, vuoden kiertoon liittyviä lauluja, populaarimusiikin kappaleita ja juomalauluja. Se, mitä lauluja vihkoihin on valittu, kertoo paljon ryhmän identiteetistä sekä tilaisuuden luonteesta.

Yhteislaulu vahvistaa yhteisöllisyyttä ja ryhmän omien laulujen laulaminen ryhmän identiteettiä. Samalla lauluilla vedetään myös rajoja. Ryhmää rajattaessa saatetaan jotakin sulkea ulkopuolelle – esimerkiksi silloin, kun tietty ala liitetään (vain) tiettyyn sukupuoleen, kuten esimerkkilauluissakin tehdään. Siinä ehkä viitataan silloin vallitsevaan tilanteeseen, mutta samalla vahvistetaan kyseistä normia, sulkien ovia niiltä, jotka eivät kyseiseen rajaukseen asetu.

Toimihenkilöarkiston kokoelmiin kuuluvista laulujen sanoituksista voi tiedustella henkilökunnaltamme. Yksa-tietokantahaun avulla sanoituksia löytyy hyvin vähän, sillä usein kyse on yksittäisistä asiakirjoista. Niitä löytyy esimerkiksi työtaisteluja sekä juhlia koskevista asiakirjakokonaisuuksista, painatteista ja julkaisuista.

Anna Kemppinen, Toimihenkilöarkiston tutkija